Reissatessani olen pannut merkille, että liikennejärjestelyt ja liikennesääntöjen noudattaminen kertovat kohtuullisen paljon maasta ja sen ihmisten mentaliteetista. Miettikääpä vain Suomea: sääntöjen pilkuntarkkaa noudattamista ja hyvää järjestystä, mutta myös usein kummastusta aiheuttavia "lieviä" ongelmia ottaa muut kanssaihmiset huomioon tien päällä.
Entäs sitten Shanghai? Ensikuvitelmaksi tulee herkästi kaaos, koska siltähän touhu täällä ruuhka-aikaan - ja usein muulloinkin - näyttää. Hirmuinen ihmismassa on yhtä aikaa liikkeellä ties minne, torvet soivat, sadatteluja kuuluu sieltä täältä ja pakokaasun katku leijuu vahvana ilmassa.
Kun touhua on katsellut jonkin aikaa, hommaan alkaa muodostua jonkinlainen järjestys. Kuten nähdäkseni Kiinassa usein, se pohjautuu osin sääntöihin (eivät muuten juuri eroa Suomesta), mutta enemmälti kussakin tilanteessa ketterään luovimiseen. Peruskuvio on samantyyppinen kuin muuallakin, eli isomman oikeudella mennään, mutta pieniä paikallisia erityispiirteitä on havaittavissa.
 |
| Kontrolloitu shanghailainen tienylitys. |
Tässäpä täysin subjektiivinen tienkäyttäjien hierarkia Shanghaissa. Aloitetaan pistesijoista:
8)
Kävelijät: Edustajia kaikissa ikä- ja sosiaaliryhmissä. Jalkakäytävällä ainoastaan liian monien lajitovereiden, lukuisien pyöräilijöiden ja satunnaisten skootteristien häirittävänä, muualla käytännöllisesti katsoen vapaata riistaa missä ja milloin vaan. Perusselviytymisohje kaikkialla Jere Karalahden "Keep your head up" yhdistettynä Mulderin & Scullyn "Trust no oneen".
7)
Polkupyöräilijät: Pyörien määrä on Kiinassa on kasvanut viime vuosina (esimerkiksi Pekingissä vuosina 2004-2010 arviolta 4 miljoonasta 9 miljoonaan). Shanghain kaduilla tämä ei paikallisten mukaan näy, vaan pyörät keräävät ruostetta porttikongeissa ihmisten vaihdettua joko omiin motorisoituihin kulkupeleihin tai yhä paremmin toimivaan julkiseen liikenteeseen. Nykyään suosittu vaihtoehto lähinnä vähävaraisille (opiskelijoille). Väylillä on silti sen verran ruuhkaa, että perusselviytymisohjeeksi suositellaan kamikazemaista luonnetta ja hyviä refleksejä. Luonnollisestikin kypärän ja muiden turvavälineiden käyttö on lajiryhmän edustajista häpeällistä toimintaa.
6)
Skootteristit / sähköpyöräilijät: Vahvasti yleistyvä lajiryhmä. Jakaantuvat kolmeen alaluokkaan: 1) sliipattuihin teineihin, jotka pelkäävät tukan menevän huonosti ja/tai hien puskevan pintaan pyöräillessä (SO NOT COOL), 2) kotirouviin ja seniorikansalaisiin, joille laite on liikkumakyvyn ja täten elämänlaadun parantaja par excellence, sekä 3) työn raskaan raatajiin, jotka käyttävät pyörää reippaiden kuormien siirtelyyn paikasta toiseen (ks. kuva alla). Sähköpyöräilijöitä olen alkanut nimittää "hiljaisiksi kostajiksi", koska lajiryhmän edustajien tapoihin ei kuulu äänimerkin käyttö ohittaessa. Selviytymisperiaate sama kuin pyöräilijöillä.
