Entäs sitten Shanghai? Ensikuvitelmaksi tulee herkästi kaaos, koska siltähän touhu täällä ruuhka-aikaan - ja usein muulloinkin - näyttää. Hirmuinen ihmismassa on yhtä aikaa liikkeellä ties minne, torvet soivat, sadatteluja kuuluu sieltä täältä ja pakokaasun katku leijuu vahvana ilmassa.
Kun touhua on katsellut jonkin aikaa, hommaan alkaa muodostua jonkinlainen järjestys. Kuten nähdäkseni Kiinassa usein, se pohjautuu osin sääntöihin (eivät muuten juuri eroa Suomesta), mutta enemmälti kussakin tilanteessa ketterään luovimiseen. Peruskuvio on samantyyppinen kuin muuallakin, eli isomman oikeudella mennään, mutta pieniä paikallisia erityispiirteitä on havaittavissa.
 |
| Kontrolloitu shanghailainen tienylitys. |
Tässäpä täysin subjektiivinen tienkäyttäjien hierarkia Shanghaissa. Aloitetaan pistesijoista:
8) Kävelijät: Edustajia kaikissa ikä- ja sosiaaliryhmissä. Jalkakäytävällä ainoastaan liian monien lajitovereiden, lukuisien pyöräilijöiden ja satunnaisten skootteristien häirittävänä, muualla käytännöllisesti katsoen vapaata riistaa missä ja milloin vaan. Perusselviytymisohje kaikkialla Jere Karalahden "Keep your head up" yhdistettynä Mulderin & Scullyn "Trust no oneen".
7) Polkupyöräilijät: Pyörien määrä on Kiinassa on kasvanut viime vuosina (esimerkiksi Pekingissä vuosina 2004-2010 arviolta 4 miljoonasta 9 miljoonaan). Shanghain kaduilla tämä ei paikallisten mukaan näy, vaan pyörät keräävät ruostetta porttikongeissa ihmisten vaihdettua joko omiin motorisoituihin kulkupeleihin tai yhä paremmin toimivaan julkiseen liikenteeseen. Nykyään suosittu vaihtoehto lähinnä vähävaraisille (opiskelijoille). Väylillä on silti sen verran ruuhkaa, että perusselviytymisohjeeksi suositellaan kamikazemaista luonnetta ja hyviä refleksejä. Luonnollisestikin kypärän ja muiden turvavälineiden käyttö on lajiryhmän edustajista häpeällistä toimintaa.
6) Skootteristit / sähköpyöräilijät: Vahvasti yleistyvä lajiryhmä. Jakaantuvat kolmeen alaluokkaan: 1) sliipattuihin teineihin, jotka pelkäävät tukan menevän huonosti ja/tai hien puskevan pintaan pyöräillessä (SO NOT COOL), 2) kotirouviin ja seniorikansalaisiin, joille laite on liikkumakyvyn ja täten elämänlaadun parantaja par excellence, sekä 3) työn raskaan raatajiin, jotka käyttävät pyörää reippaiden kuormien siirtelyyn paikasta toiseen (ks. kuva alla). Sähköpyöräilijöitä olen alkanut nimittää "hiljaisiksi kostajiksi", koska lajiryhmän edustajien tapoihin ei kuulu äänimerkin käyttö ohittaessa. Selviytymisperiaate sama kuin pyöräilijöillä.
 |
| Keskivertolasti matkassa. |
5) Bussit: Yleistynyt laji tämäkin, kiitos paljolti paikallishallinnon päätöksen rajoittaa autojen määrää (ks. kohdasta Autoilijat). Oikeastaan ainoa ryhmä, jonka suhteen ei tarvita selviytymisstrategiaa: ennalta määritelty reitti ja aikataulut estävät tehokkaasti hämmennystä aiheuttavat kikkailut. Turistille kuitenkin tärkeä vinkki: koska Shanghaissa bussilinjojen tekstit ovat toistaiseksi vain kiinaksi ja koska määränpäätä ei näe etulasin yläpuolelta, moni matkaaja on erehtynyt nousemaan linjalle numero xxx paikkaan 空调. Vallankin kesäkuumalla on tietysti paljon mukavampi huristella eksyksiin ilmastoidussa (空调) nyssessä, mutta helpompaa lienee kehittää kiinantaitoaan ja katsoa bussin suuntaa etuoven viereisestä kyltistä - tai valita suosiolla metro tai taksi.
Nyt aletaan jo lähestyä kärkeä. Seuraava ryhmä jää katkerasti neljänneksi:
4) Autoilijat: Nopeasti keskiluokkaistuvassa maassa kasvava ryhmä; kaaran omistaminen on merkki tietystä yhteiskunnallisesta statuksesta. Shanghaissa autojen määrää on rajoitettu vuodesta 1994 saakka huutokauppaamalla kuukausittain rajoitettu määrä rekisterinumeroita eniten tarjoaville. Menettelyn ymmärtää, kun kuulee, että Shanghaissa oli jo v. 2010 yli 3 miljoonaa moottoriajoneuvoa. Keväällä rekisterikilven sai tarjoamalla vaatimattomat 90 000 yuania (n. 11 000 euroa), eli huomattavasti enemmän kuin pikkuauton hinnan (kaupunkikäyttöön näppärän ns. kauppakassimallin saa paikallisilta valmistajilta n. 40 000 yuanilla). Voittopuolisesti miespuolinen ryhmä, mikä johtaa automaattisesti selkeähköön hierarkiaan periaatteella "isoimman omistajalla on eniten oikeuksia". Selviytymisohjeena siis vastapuolen auton merkin ja mallin pikainen tarkistus sekä ripeä tilannearvio ennen ratkaisuja liikenteessä.
Pronssimitaliin vaaditaan jo vähän omalaatuisuutta, ja sitä tällä porukalla piisaa:
3) Taksit: Yksityisautoilijoista poikkeava porukka kahdessa mielessä. Rauta alla ei yleensä ole ihan uusinta uutta (perusmalli Shanghaissa on hieman elämää nähnyt VW Santana), mutta se korvataan valtavalla röyhkeydellä, jota poliisitkin näyttävät katsovan läpi sormien. Mm. äkkijarrutukset suojatielle uusien pokien saamiseksi, rempseät uukkarit yllättävissä paikoissa ja yleinen piittaamattomuus punaisista valoista sekä nopeusrajoituksista kuuluvat tämän porukan perusominaisuuksiin, joita muiden on syytä kunnioittaa - halusivat sitä tai eivät. (Turistivinkki 1: Taksin saa lennosta aika näppärästi juurikin suojatien kohdalla vilkutellen. Vinkki 2: Kannattaa tarkistaa kuskin ID-numero ja tähtiluokitus ennen kyytiä. Pieni ID-numero - vaikkapa hieman yli 100 000 - ja korkea tähtimäärä merkkaavat pro-tason tekijää.)
Hopeamitali on kunnianosoitus suurelle Kiinalle:
2) Lavakuorma-autot: Oikeastaan nämä toimivat varsin ennalta-arvattavasti, mutta ovat niin järkyttävän isoja, että muiden on syytä varoa niitä joka tapauksessa. Lisää syytä varovaisuuteen antavat luovat kuormausratkaisut: ei ole tavatonta nähdä kaistan levyistä kuormuria, jossa kuormaa on noin kaistan verran lavan ulkopuolella sekä korkeus- että leveyssuunnassa. Selviytymisohjeena siis: kierrä tavallista kauempaa!
Ja sitten teiden ylimmät hallitsijat Shanghaissa (rumpujen pärinää, kiitos) - nehän ovat tietenkin:
1) Yangpulaiset mummot! Muutamat kotikonnuillani Yangpussa olevat arviolta 75-vuotiaat mummot ylittävät mm. lähistöllä sijaitsevan vilkkaasti liikennöidyn tien juuri sieltä mistä huvittaa ja milloin huvittaa. Kaikki väistävät, joskus jopa pysähtyvät ja odottavat, kunnes mummot ovat ylittäneet tien. Normaalisti tämmöistä toimintaa kukaan ei edes yrittäisi, ja jos yrittäisi, se tuottaisi verisen ketjukolarin. Mutta ei näiden mummojen ryhtyessä toimeen. Tätä lähes jumalallista ilmestystä muutaman kerran todistaneena olen hämmentynyt aina niin, etten edes kuvaa ole saanut otettua. Respektiä.
Tällaista tällä kertaa. Kuten tiiserissä luvattua, arviointijuttujen lopussa tehdään peukutus: "中国 rules" vai "Kiinalaissäännöillä"? Tässä ei epäselvyyksiä: viimeistään mummot kääntävät pelin Kiinalaissäännöille, jotka ottavat siis 1-0-johdon sarjassamme. Katsotaan, mihin lukuihin kauden lopulla päädytään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti