Terveiset sotatantereelta

...eli kiinalaisesta uudenvuodenjuhlasta!

Täällä on siirrytty puolisentoista tuntia sitten hevosen vuoteen asiaankuuluvin menoin, ja taas kerran Kiina pääsi yllättämään. Olin hieman kuullut ennakkovaroituksia siitä, että meteli saattaa olla vuodenvaihteessa aikamoinen, mutta ihan tämänkaltaista en osannut odottaa.

Ilma on vieläkin sakeana ruudinsavusta - niin ankarasti paukkuja on kylvetty taivaalle pitkin iltaa. Näkyvyys on huonompi kuin itsenäisyyspäivänä, jolloin ilmansaasteiden määrä ylitti kaikki ohjearvot, koulut suljettiin ja ulkona liikkumista kehotettiin välttämään, mikäli se vain on mahdollista.

Enää en ihmettele, miksi joissakin kaupungeissa uudenvuoden ilotulitukset kiellettiin kokonaan tai tulituspäiviä vähennettiin (niin, täällähän sesonki kestää parisen viikkoa, jotta räiskinnällä saadaan varmasti kaikki edellisvuoden pahat henget peloteltua pakosalle ja näin uuteen vuoteen mahdollisimman töpäkkä startti).

Toisaalla, kuten täällä Shanghaissa, rajoitusten lisäksi ihmisiä pyydettiin paukuttelemaan tavallista hillitymmin tai ei lainkaan. Kuten kuvista näkyy, taktiikka onnistui ihan nappiin (otokset ovat ajalta 19.00 - 23.30).

Shanghaissa erityistä huolta aiheutti se, että tiedossa on tuuleton yö ja ilotulitteiden käryt jäävät leijumaan varsin pitkäksi aikaa ilmaan. Odottelemme siis aamulla asteikon ylittäviä PM2.5-lukemia.

Vähän poikkeukselliseksi uudenvuoden vietto meni täällä muutenkin. Aikomuksena oli lähteä katsomaan menoa Bundin alueella, mutta sen esti varsin tehokkaasti ärhäkkä flunssa. Sen seurauksena olen ollut viimeiset pari päivää täysin poissa pelistä.

Onneksi sain päivällä kielivaihtokaverilta tujakkaa kiinalaista lääkettä, joka on länsimaisten nappien kanssa yhdessä käytettynä kohentanut oloa jo hieman. Sotshin dopingtesteissä kävisi kyllä käry niin että heilahtaa, mutta hätä ei nyt lue lakia.

Asian positiivisena puolena mainittakoon, että sain sairastelun vuoksi mahdollisuuden tutustua paikallisen TV:n uudenvuodentarjontaan. Sitähän dominoi CCTV-1:n risat nelituntinen uudenvuodengaala, joka on maan katsotuin TV-ohjelma (viime vuonna katsojia oli vaatimattomasti yli 700 miljoonaa).

Ohjelmaa seuratessa minulle tuli hyvin nopeasti selväksi, miksi kielivaihtokaverini totesi lääkettä tuodessaan: "Sitä ohjelmaa en katso. Moni katsoo, mutta vain perinteiden vuoksi."

Lasten tanssiesitystä uudenvuodengaalassa.

Perinteinen kiinalainen show'han se, ja tässä laajuudessa kovasti ylipitkän oloinen. Mutta toisaalta: onpahan pitkälle ajalle jotain muuta ääntä kuin ankara pommien räiske.

Menestyksekästä hevosen vuotta kaikille - 恭喜发财!

Yleinen liikekannallepano

Kun Kiinassa on asunut jonkin aikaa, lähes kaikkialla olevaan väenpaljouteen alkaa jollakin lailla tottua - tai ehkä "turtua" on parempi verbi. Ihmiset kulkevat ohi kuin virtaava vesi, eikä hulinaan enää kiinnitä juuri huomiota.

Kiinalaisen uudenvuoden (春节, Chunjie) valmistelut tekevät kuitenkin poikkeuksen.

On meinaan pikkuisen vaikea olla huomaamatta sitä sakkia, joka lähtee vuoden tärkeimmän juhlan viettoon. Sitä on paljon, se on äänekästä, ja tavaraa sillä on runsaasti.

Rautatie- ja bussiasemat muistuttavat kuhisevia muurahaispesiä tai karummin sanottuna evakuointipaikkoja, joille älytön määrä ihmisiä kokoontuu kerättyään ensin maallista omaisuutta mukaansa sen, mitä ovat pystyneet haalimaan. Muun muassa tällaisia lasteja on tämän vuoden juhlanviettäjillä havaittu.

Mistä moinen? No siitä, että Chunjie on vähän kuin Suomen joulu ja uusivuosi yhdessä - potenssiin korotettuna. Perhettä ja sukulaisia pitää ehdottomasti tavata, käydä läpi menneen vuoden tapahtumat, toivotella onnea tulevalle vuodelle ja lahjoja antaa - sekä tietysti syödä hyvin.

Uudenvuodenkoristeita Hangzhoussa.
Kuten näkyy, alkamassa on hevosen vuosi.

Näiden asioiden merkitystä korottaa se, että Kiinassa uusivuosi on monille ainoa aika vuodesta, jolloin perhettä voi oikeasti tavata.

Maan sisäinen siirtolaisuus on täällä(kin) vienyt nuoria maalta kaupunkiin, usein kehnosti palkattuihin töihin ilman täysiä kansalaisoikeuksia. Nämä isänmaan toivot tekevät pitkää päivää rakentaen sitä Kiinaa, jonka kehitystä ulkomaillakin hämmästellään. Lomista ei pahemmin puhuta, koska niitä ei juuri ole.

Mutta Chunjien aikaan kaikki on toisin. Juhlakausi kestää viikon, ja se on yleistä loma-aikaa. Silloin pitää ottaa ilo irti mahdollisuudesta tavata (plus esitellä mahdollisia poika-/tyttöystäviä), mikä tietysti aiheuttaa "lievää" painetta niin vanhemmille kuin jälkikasvullekin.

Painetta on myös paikallisella joukkoliikenteellä. Uudenvuoden ympärille ajoittuva 40-päiväinen vilkkaan liikenteen kausi on saanut kiinan kielessä ihan oman sanankin, 春运 (Chunyun). Termin käyttö on perusteltua: viranomaiset ovat arvioineet, että tänä vuonna sesonkiaikana tehdään 3,62 miljardia matkaa! Puhutaan maailman suurimmasta vuosittaisesta muuttoliikkeestä, jonka reitit ovat tänä vuonna tähän mennessä olleet seuraavanlaisia.

Suurin osa matkoista tehdään maanteitse, mutta junamatkojakin kertyy arviolta yli 250 miljoonaa. Se näkyy asemillakin: lippujen saanti on vaikeaa ja ruuhkat aikamoiset. Kummakos tuo, että työntekijöidenkin hyvinvointiin laitetaan jo ekstrapaukkuja.

Sunnuntaina täällä Shanghaissa pelkästään Hongqiaon asemalla oli yli 165 000 matkustajaa! Sen jo isollakin asemalla todella havaitsi, eikä perjantainakaan viikonloppumatkalle Hangzhouhun lähtiessä ihan hiljaista ollut.

Hongqiaon odotussali perjantaina iltapäivällä. Vielä mahtuu sekaan!

Tahdin pitäisi tästä vain kiihtyä. Uudenvuodenaatto on torstaina, ja siihen mennessä olisi matti- ja maijamyöhäistenkin ehdittävä kotiseudulle. CCTV:n lähettämää uudenvuodengaalaa ei kuulemma passaa missata.

Perjantain vastaisena yönä ei sitten kuulemma uni tule helposti silmään - sen verran reipasta ilonpitoa ja rakettien ynnä papattien räiskettä on luvassa. Jäämme odottamaan, kuinka käy.


PS. Arviointi meinasi ihan unohtua. Vaikka junamatkat eivät Chunjien aikaan ole välttämättä kaikkein miellyttävimpiä elämyksiä, niin oma matkani sujui mainosti. Aikataulut pitivät minuutilleen kutinsa, ja vaunut olivat siistejä. Siispä tällä kertaa peukku ylös ja 中国 rules! Sarjan tilanne taitaa olla 2-1 positiivisille merkinnöille.

Juuria metsästämässä

Alkuun sokkipaljastus: suomalaisten veri on viime aikoina ollut haluttua Shanghaissa!

Eipä huolta - kyseessä ei ole mitään likaista tai makaaberia, vaan tärkeä tieteellinen työ. Työpaikkani Fudanin yliopiston nykyantropologian laitoksella on menossa tutkimusprojekti, jossa selvitetään kansojen alkuperää ja vaellusreittejä nykysijoilleen.

Asiaa tutkitaan molekyyliantropologian keinoin - käytännössä selvittämällä miesten Y-kromosomista sitä, mihin haploryhmään (eli yhteisen esi-isän sisältävään joukkoon) miehet kuuluvat. Eri haploryhmät kertovat Y-kromosomeissa tapahtuneista muutoksista, joten niiden avulla voidaan päätellä jotain jopa vuosituhansien takaisista ihmisten muuttoliikkeistä.

Kuten tiedetään, suomalaisten alkuperä on pitkään ollut kiistelyn kohteena. Varhaisemman antropologisen tutkimuksen ja kielitieteen pohjalta on puhuttu joko Volgan rannoilta tulleista itäeurooppalaisista tai pohjoiseen vaeltaneista länsieurooppalaisista, ja asiasta on käyty (poliittista) vääntöä ties kuinka kauan.

Nyt kehittyneet verianalyysimenetelmät mahdollistavat näiden arvioiden tarkentamisen. Niinpä Fudanissakin pyydettiin erityisesti suomalaismiehiä ilmoittautumaan vapaaehtoisiksi, jotta asiaan saataisiin selvyyttä.

Ei kun mukaan siis. Osallistuminen oli helppoa: laboratoriossa kaavake kouraan, täytetään lyhyt henkilötietokysely ja sitten nimi alle. Muodollisuuksien jälkeen kyynärtaipeesta 3 ml verta tuubiin ja kotiin odottelemaan tuloksia.

Tulokset saapuivat muutamien viikkojen kuluttua näytteenotosta ja näyttivät seuraavaa:

Litanian tulkitseminen vaatii pientä salapoliisityötä netissä. Haploryhmä R antaa ensimmäisen vinkin: siihen kuuluvia miehiä on laajasti ympäri Eurooppaa, mutta kuten Wikipedian karttakin osoittaa, ryhmä jakautuu vielä useisiin alaryhmiin.

Tuloslapulta löytyy myöhemmin alaryhmäkseni R1b. Ryhmään kuuluvien miesten jakauma näyttää kartalla tältä:

Vahvasti länsieurooppalaispainotteiselta siis vaikuttaa. Tarkempaa analyysiä varten on hyvä siirtää tulosluettelon alareunassa olevat 17 Y-STR -lukua (eli mikrosatelliittia) muutamalle netissä löytyvälle genetiikkasivustolle, jossa niitä voi sitten verrata muiden tietonsa jättäneiden tuloksiin.

Omalla kohdallani tulokset vahvistivat kartan jakaumaa: lähimpänä perimääni olevat verrokit sivustolla olivat ranskalaisia, hollantilaisia ja brittejä.

Mutta kuinka luotettavia listat ovat? Tutkimusprojektin vetäjä Yan Shi kehotti suhtautumaan tuloksiin varauksellisesti, sillä otokset ovat vielä kovin pieniä ja metodejakin on vielä kehitettävä. Keskustelu suomalaisten alkuperästä siis varmasti jatkuu.


PS. Fudanin laboratoriolla on alan piireissä hyvä maine, ja se sai äskettäin kansallista julkisuutta geeniasioissa.

Eräs pekingiläisnainen väitti netissä kivenkovaan olevansa Apinakuninkaan jälkeläinen (Apinakuningas on yksi hahmoista 1500-luvulla eläneen kirjailijan Wu Cheng'enin klassikkoeepoksessa "Matka länteen") ja halusi teettää Fudanin labrassa DNA-testin todistaakseen sukulaisuuden.

Kuinka sitten kävikään? Se selviää täältä.

Matkalla Xi'anissa

Blogi on viettänyt joulu- ja uudenvuodentaukoa pari viikkoa, joten lienee taas syytä raapustaa muutama sananen. Viime viikosta suuri osa vierähti monille länkkäreillekin tutussa Xi'anin kaupungissa, josta seuraavassa hieman enemmän.

Tiivistetysti sanottuna Xi'an ja sen lähiympäristö ovat historiasta kiinnostuneille aikamoinen aarreaitta. Valtakunnan vanhassa pääkaupungissa on onnistuttu säilyttämään paljon muinaista rakennusperintöä, kuten lähes 14 km pitkä vanha kaupunginmuuri, jonka sisälle ei edelleenkään saa rakentaa korkeita taloja.

Muuria ihastellessa tuntui erikoiselta, että 80-luvulla Xi'anissa oli käyty kova vääntö siitä, pitäisikö koko rakennelma purkaa ja rakentaa ydinkeskusta aivan uusiksi. Tässä tapauksessa voi sanoa, että järki voitti: nykyisin muuri on yksi kaupungin suosituimmista matkailukohteista.

Kaupunginmuurin pohjoisosaa vallihautoineen.

Muurin sisälle jäävät monet muutkin kaupungin suositut turistikohteet, kuten kello- ja rumputornit, jotka toimivat muinoin läntisten linnan- ja kirkontornien tapaan julkisina kelloina ja työpäivien rytmittäjinä. Nykyisin torneissa toimivat museot.

Rumputorni iltavalaistuksessa.

Myös uskonto näkyy Xi'anissa montaa muuta kiinalaiskaupunkia selvemmin. Silkkitien päätepisteenä Xi'an on nähnyt kulkijaa ties mistä maailmankolkasta, ja myös uskonnolliset ajatukset ovat kaupungissa kukoistaneet. Keskusta-alueella buddhalaisuus ja islam ovat yhä vahvasti edustettuina; muslimien asuttama alue aivan rumputornin kupeessa toimii nykyisin myös suosittuna markkinapaikkana, josta saa jos jonkinlaista halal-purtavaa ja muuta pientä.

Suuren villin hanhen pagoda.

Xi'anin suurta moskeijaa.

Mamman kanssa markkinoilla.

 



Markkinoilla käynti onkin kuulunut xi'anilaisten arkeen jo ammoisista ajoista. Paikalliset kertoivat ylpeinä tarinaa, jonka mukaan kiinan kielen nykysanastoon olennaisesti kuuluva ilmaisu "shoppailla" (买东西, eli sanatarkasti ottaen "ostaa itää ja länttä") on peräisin Xi'anista.

Kaupungin suuruudenaikaan Tang-dynastian aikakaudella 700-luvulla Xi'anissa (tuolloin nimeltään Chang'an) oli nimittäin kaksi isoa toria, itäinen ja läntinen. Edellisellä myytiin kiinalaisia tuotteita ja jälkimmäisellä silkkitieltä tuotuja läntisiä tavaroita - siis kun kävi molemmilla toreilla, saattoi ostaa mitä vain.

Kuulostaa kovalta väitteeltä, mutta tuohon maailman aikaan Chang'an oli maailman suurin kaupunki, jossa asui jopa 2 miljoonaa ihmistä. Ei siis ihme, että ilmaisu on jäänyt elämään historiastaan ylpeän kansakunnan kieleen.

Historiasta puheenollen Xi'anin suurin nähtävyys on tietysti terrakotta-armeija, joka on noin tunnin automatkan päässä kaupungista. Paikallinen maanviljelijä löysi ensimmäisen keisarin Qin Shihuangin (259-201 eaa.) haudan jäämistöjä sattumalta v. 1974 kaivaessaan kaivoa, ja sen jälkeen kaivauksissa on löydetty yli 7000 esinettä, joista soturit ovat tunnetuimpia.

Valtaosa sotureista seisoo kasvot itäänpäin ja puolustaa keisaria idästä tulevia uhkia kohtaan. Qin-sukuun kuulunut keisari yhdisti Kiinan valloittamalla itäisiä valtioita, ja hänellä oli tietysti syytä pelätä, että sieltä suunnalta tehtäisiin vallankaappausyrityksiä. Asiaan piti luonnollisesti varautua myös kuoleman jälkeisessä elämässä.

Sotureita suurimmassa löytöpaikassa eli kaivanto numero 1:ssä.

Pelkästään sotureita katsoessa tuli sellainen olo, että reissusta maksetut rahat eivät menneet hukkaan. Vaikeahan tämmöistä on ymmärtää, varsinkin kun asiaa yrittää suhteuttaa aikakauden yleisiin oloihin. Kova on ollut tavallisen ihmisen maksama hinta yhden herran suuruuteen pyrkimisestä.

Xi'ania voi matkakohteena suositella vähänkin Kiinan historiasta kiinnostuneille. Minulla kävi vielä reissun kanssa tuurikin. Laiskana varasin pakettiryhmämatkan, mutta paikalle saavuttuani selvisi, että olen ainoa osallistuja - sesonkikauden ulkopuolella on ilmeisesti todella hiljaista... Niinpä sain pakettimatkan hinnalla henkilökohtaisen ja asiantuntevan opastuksen - ei hullumpaa!