Ettemme unohtaisi

Uhrien muistoksi pystytetty risti.

Tällä kertaa blogissa ollaankin vakavalla asialla, tosin vähän myöhässä. Viime perjantaina tuli nimittäin kuluneeksi 76 vuotta Nanjingin verilöylyn alkamisesta. Kuutisen viikkoa kestäneessä murhenäytelmässä japanilaiset miehittivät Kiinan tasavallan tuolloisen pääkaupungin Nanjingin ja toimeenpanivat yhden ihmiskunnan historian suurimmista joukkomurhista.

Verilöylyn uhrien määrä vaihtelee lähteestä riippuen huomattavasti. Kiinalaiset puhuvat noin 300 000 kuolleesta, japanilaiset historioitsijat päätyvät huomattavasti pienempiin lukuihin (olen nähnyt arvioita 70 000–100 000 kuolleesta), ja kansainvälinen sotarikostuomioistuin päätyi aikanaan yli 200 000 uhriin.

Kiinassa tapahtuman vuosipäivää vietettiin maailmanrauhan viestiä kertoen, mutta pinnan alla kytee yhä. Japanilaisten julmuudet erityisesti antautuneita ja siviilejä kohtaan muistetaan; tämänkaltaiset esimerkit ovat länsimaissakin laajalti tunnettuja. Lisäksi Kiinassa naapureiden arvioita kuolonuhrien määrästä pidetään yleisesti julkeana loukkauksena.

Pakoon!

Äitinsä povelle kuollut lapsi.

Mestaukset olivat yleisiä Nanjingin verilöylyssä.

Verilöylyn synnyttämä poliittinen jälkipuinti on oma lukunsa. Sen ei ole syytä antaa kääntää katsetta itse asiasta. Verilöylyn muistoksi tehdyssä museossa kannattaa ehdottomasti käydä, jos matka vie Nanjingiin. Olo ei sen jälkeen taatusti tunnu erityisen miellyttävältä, mutta ei ole tarkoituskaan – ettemme unohtaisi.

Kansioita kuolleista, valitettavasti vain murto-osa.