Työmaalla

Puolet vierailusta on jo takana, ja tässä vaiheessa on hyvä tehdä yhteenvetoa työkuvioista täällä Shanghaissa. Arjen aherrus Fudanin yliopistossa ei ole tähän mennessä paljon poikennut suomalaisesta vastaavasta: töitä voi tehdä hyvinkin vapaasti ja omaan tahtiin.

Yliopiston portilla.

Työpaikka Nordic Centre kampuksen eteläpuolella.

Työhuone, jota jaan enimmillään kolmen kollegan kanssa.

Kotimaahan verrattuna suurin ero on siinä, että täällä ollessa sanaa "palaveri" on oppinut odottamaan myönteisesti. Suomalaistyylisiä asiavetoisia työpalavereita on nimittäin ollut täällä vain pari kappaletta, ja loput yhteiset kokoontumiset ovat olleet kakkukahveja tai yhteisiä lounaita, joissa on joko toivotettu uutta kollegaa tervetulleeksi tai jätetty vanhalle jäähyväisiä. Me like!

Pikku pirskeiden johdosta hommatkin ovat edenneet varsin mukavasti. Toki syitä on muitakin. Joku päivä tajusin, että kotipuolessa yleensä edessä olevia pikkuaskareita (omassa tapauksessa mm. ay-hommaa) ei ole pöydällä lainkaan. Helpottaa kummasti, kun voi vaihteeksi keskittyä täysipainoisesti varsinaiseen työhön.

Toki myös työympäristö vaikuttaa. Tänne vaihtoon tulevat ihmiset ovat yleensä innosta piukeina, ja kun vaihtojaksot kestävät yleensä tuollaiset parisen kuukautta, niin tekemisen meininki on sinä aikana kova. Ja se tarttuu.

Oma merkityksensä viihtymiselle on myös kampusalueella, jossa saa tuntumaa kiinalaisopiskelijoiden arkeen. Ensinnäkin kyseessä on todellakin kampus eikä vain ryhmä opetus- ja hallintorakennuksia, kuten usein Suomessa. Alue on muuhun Shanghaihin verrattuna erinomaisen vihreä ja puistomainen, ja siellä on mukava tallustella muutenkin. 

Puistoa kampuksella.

 

Japanilaistyylinen puutarha.

Tässä toivotetaan uudet opiskelijatoverit
lämpimästi tervetulleiksi!

Opiskelijoiden asuntolaelämää pääsee seuraamaan sivusta päivittäin, työmatka kun kulkee asuntola-alueen läpi. Tällä matkalla voi myös perehtyä kiinalaisperinteeseen yhä elimellisesti kuuluviin julkisiin banderolleihin, joilla paitsi luodaan yhteishenkeä myös iskostetaan oikeita käytös- ja ajattelutapoja. Välillä hämmentäviä, mutta paikalliset eivät kuulemma enää noteeraa niitä mitenkään.

Vipinää kampukselle tuovat myös kauppiaat, jotka päivystävät alueella likipitäen ympäri vuorokauden. Periaate on se, että kampukselta ei tarvitse poistua lainkaan, koska siellä on kaikki päivittäistavarakioskeista pesuloihin.

Toki osasyynä palvelutarjontaan on sekin, että opiskelijoiden menoa kampuksen ulkopuolelle rajoitetaan. Kampusalueen portit suljetaan yleensä klo 23, etteivät opiskelijat vallan en masse ajautuisi kaupungin synnilliseen yöhön ja aiheuttaisi siellä ongelmia. Myöhästelyistä tulee sanomista, joskin ulkomaalaisten vaihto-opiskelijoiden myöhästelyihin vaksit suhtautuvat kuulemma äärimmäisen joustavasti (lue: katsovat läpi sormien).
 

Kampuskissoja vahdissa.

Kampuksella kulkee myös joukko kissoja, jotka pitävät hiiriä ja rottia loitolla sekä toimivat osin myös yliopistolaisten yhteisinä lemmikkeinä. Mikäpä siinä - kyllähän paijaaminen alentaa stressiä.

Kissat muuten saavat ruokaa myös lähistöllä asuvalta mummolta. Pääosin öisin liikkuvasta mummosta on tullut kampuksella jonkinlainen kulttihahmo sen jälkeen, kun paikallinen opiskelijalehti teki hänestä jutun. Ilmeisesti mummo on päässyt vaihto-opiskelijoiden kanssa samaan kastiin ja saa kulkea kampuksella kuten haluaa...

Ja jottei nyt ihan estottomaksi kehumiseksi menisi, niin onhan täälläkin omat ongelmansa. Ne liittyvät usein byrokratiaan, jonka logiikka ei vielä ihan ole auennut minulle. Lippusten ja lappusten kanssa on pientä taistelemista, mutta onneksi toimistosihteereiden rautaisen ammattitaidon turvin on toistaiseksi selvitty.

Puhemies itse.

Summa summarum: Suuren ruorimiehen valvonnassa homma pyörii eli 中国 rules! Näin sarjan tilanne on 1-1.