Matkalla Xi'anissa

Blogi on viettänyt joulu- ja uudenvuodentaukoa pari viikkoa, joten lienee taas syytä raapustaa muutama sananen. Viime viikosta suuri osa vierähti monille länkkäreillekin tutussa Xi'anin kaupungissa, josta seuraavassa hieman enemmän.

Tiivistetysti sanottuna Xi'an ja sen lähiympäristö ovat historiasta kiinnostuneille aikamoinen aarreaitta. Valtakunnan vanhassa pääkaupungissa on onnistuttu säilyttämään paljon muinaista rakennusperintöä, kuten lähes 14 km pitkä vanha kaupunginmuuri, jonka sisälle ei edelleenkään saa rakentaa korkeita taloja.

Muuria ihastellessa tuntui erikoiselta, että 80-luvulla Xi'anissa oli käyty kova vääntö siitä, pitäisikö koko rakennelma purkaa ja rakentaa ydinkeskusta aivan uusiksi. Tässä tapauksessa voi sanoa, että järki voitti: nykyisin muuri on yksi kaupungin suosituimmista matkailukohteista.

Kaupunginmuurin pohjoisosaa vallihautoineen.

Muurin sisälle jäävät monet muutkin kaupungin suositut turistikohteet, kuten kello- ja rumputornit, jotka toimivat muinoin läntisten linnan- ja kirkontornien tapaan julkisina kelloina ja työpäivien rytmittäjinä. Nykyisin torneissa toimivat museot.

Rumputorni iltavalaistuksessa.

Myös uskonto näkyy Xi'anissa montaa muuta kiinalaiskaupunkia selvemmin. Silkkitien päätepisteenä Xi'an on nähnyt kulkijaa ties mistä maailmankolkasta, ja myös uskonnolliset ajatukset ovat kaupungissa kukoistaneet. Keskusta-alueella buddhalaisuus ja islam ovat yhä vahvasti edustettuina; muslimien asuttama alue aivan rumputornin kupeessa toimii nykyisin myös suosittuna markkinapaikkana, josta saa jos jonkinlaista halal-purtavaa ja muuta pientä.

Suuren villin hanhen pagoda.

Xi'anin suurta moskeijaa.

Mamman kanssa markkinoilla.

 



Markkinoilla käynti onkin kuulunut xi'anilaisten arkeen jo ammoisista ajoista. Paikalliset kertoivat ylpeinä tarinaa, jonka mukaan kiinan kielen nykysanastoon olennaisesti kuuluva ilmaisu "shoppailla" (买东西, eli sanatarkasti ottaen "ostaa itää ja länttä") on peräisin Xi'anista.

Kaupungin suuruudenaikaan Tang-dynastian aikakaudella 700-luvulla Xi'anissa (tuolloin nimeltään Chang'an) oli nimittäin kaksi isoa toria, itäinen ja läntinen. Edellisellä myytiin kiinalaisia tuotteita ja jälkimmäisellä silkkitieltä tuotuja läntisiä tavaroita - siis kun kävi molemmilla toreilla, saattoi ostaa mitä vain.

Kuulostaa kovalta väitteeltä, mutta tuohon maailman aikaan Chang'an oli maailman suurin kaupunki, jossa asui jopa 2 miljoonaa ihmistä. Ei siis ihme, että ilmaisu on jäänyt elämään historiastaan ylpeän kansakunnan kieleen.

Historiasta puheenollen Xi'anin suurin nähtävyys on tietysti terrakotta-armeija, joka on noin tunnin automatkan päässä kaupungista. Paikallinen maanviljelijä löysi ensimmäisen keisarin Qin Shihuangin (259-201 eaa.) haudan jäämistöjä sattumalta v. 1974 kaivaessaan kaivoa, ja sen jälkeen kaivauksissa on löydetty yli 7000 esinettä, joista soturit ovat tunnetuimpia.

Valtaosa sotureista seisoo kasvot itäänpäin ja puolustaa keisaria idästä tulevia uhkia kohtaan. Qin-sukuun kuulunut keisari yhdisti Kiinan valloittamalla itäisiä valtioita, ja hänellä oli tietysti syytä pelätä, että sieltä suunnalta tehtäisiin vallankaappausyrityksiä. Asiaan piti luonnollisesti varautua myös kuoleman jälkeisessä elämässä.

Sotureita suurimmassa löytöpaikassa eli kaivanto numero 1:ssä.

Pelkästään sotureita katsoessa tuli sellainen olo, että reissusta maksetut rahat eivät menneet hukkaan. Vaikeahan tämmöistä on ymmärtää, varsinkin kun asiaa yrittää suhteuttaa aikakauden yleisiin oloihin. Kova on ollut tavallisen ihmisen maksama hinta yhden herran suuruuteen pyrkimisestä.

Xi'ania voi matkakohteena suositella vähänkin Kiinan historiasta kiinnostuneille. Minulla kävi vielä reissun kanssa tuurikin. Laiskana varasin pakettiryhmämatkan, mutta paikalle saavuttuani selvisi, että olen ainoa osallistuja - sesonkikauden ulkopuolella on ilmeisesti todella hiljaista... Niinpä sain pakettimatkan hinnalla henkilökohtaisen ja asiantuntevan opastuksen - ei hullumpaa!