Ruokaa!

Blogia Kiinasta ei kai oikein voi pitää mainitsematta jossakin vaiheessa ruokaa, joten nyt on korkea aika, kun reissun TJ-mittari näyttää kahta.

Kuten niin monet asiat täällä, ruoka herättää runsaasti ristiriitaisia mielleyhtymiä. Kiinan ruokakulttuuri sinänsä lienee maailman rikkain. On lukuisia erilaisia keittiöitä, joilla on kullakin omat erityispiirteensä: tulista sichuanilaista, öljyistä ja makeaa shanghailaista ja niin edelleen.

Lisäksi oikeastaan jokaisella kaupungilla on omat "kansallisruokansa" (tesecai, 特色菜), joita vaalitaan hartaasti. Valikoima on huikea ja perustuu tietysti alueellisiin tuoreisiin raaka-aineisiin. Maut - ja raaka-aineet - ovat koko lailla erilaisia kuin Suomessa, mutta ainakin minulle on paikallinen pöperö maistunut.

Zhouzhuangista: "lihapullakeittoa", kalaa ja munakokkelia sekä possua ja vihanneksia.

Hangzhousta: kirpeää kalakeittoa, vihannes-appelsiinisalaatti, seitinohueksi paistettuja possunyyttejä
ja paahdettua riisiä sekä tomaatti-simpukkakastiketta. Juomana vihreä tee.

Shanghaista: kala-vihanneskeittoa ja takana simpukoita.

Yangshuosta: munakoisoa, kelta- ja ruohosipulia sekä chiliä.

Yangshuosta: etanoita maukkaassa kastikkeessa.

Muun muassa näiden herkkujen vastapainona on sitten se kurjempi puoli ruoasta, eli länsimaissakin ah niin yleisesti esiin tuodut ruokaskandaalit. Milloin on mitäkin sotkettu ruokiin tai milloin on käytetty vähintäänkin moneen kertaan kierrätettyjä raaka-aineita.

Skandaalien seurauksena luottamus oman maan tuotteisiin on monilla (erityisesti rikkailla) mennyt, ja niinpä länkkärifirmat tahkoavat melkoisia tuloja myymällä tuotteitaan (joskin laatuvirheitä on niillekin tullut).

Kuluttajan kannalta tällainen meininki muistuttaa villiä länttä. Ei siis ihme, että ruokaturvallisuus nousee usein kyselyissä esiin, kun ihmisiltä täällä kysytään suurimpia huolenaiheita tulevaisuudessa. Kuten muuallakin, suurimman laskun maksavat köyhät, joilla ei ole juurikaan varaa valita tuotteita. Ei hyvä.

Entistä surullisemmaksi asian tekee se, että samaan aikaan täällä menee ihan hirveä määrä ruokaa haaskiolle. Paikalliseen vieraanvaraisuuteen ja myös ruokakulttuuriin kun kuuluu se, että ruokaa pitää jäädä syömättä - mikäli kaikki on mennyt, kokilta voi mennä kasvot, kun ei ole ollut tarjota vieraille niin paljoa, etteivät nämä enää jaksa syödä.

Onneksi hallitus on puuttunut asiaan, ja nykyään telkkarissa näkee usein mainoksia, jossa kehotetaan tilaamaan / ottamaan ruokaa vain sen verran kuin jaksaa syödä. Vanhat tavat elävät kuitenkin sitkeässä.

Tyypillinen yliopistoruoka: riisiä, paria liha-vihannes-yhdistelmää sekä tofua ja vihanneksia.
Hintaa tällaiselle annokselle tulee hieman toista euroa.

Ruokaturvallisuuden suhteen täytyy omalta osalta koputtaa puuta. Kuusi kuukautta täällä täyttyy pian, eikä mitään ongelmia ole toistaiseksi esiintynyt. Perinteiset ohjeet - käytä paikallisten suosimia ruokapaikkoja ja käytä vain tuotteita, joiden alkuperästä olet varma - ovat vieneet tähän asti. Tosin jälkimmäisen säännön suhteen olen pääasiassa joutunut luottamaan siihen, että Tesco-lähimarkettini ja yliopiston ruokalan laadunvalvonta toimii.

Toistaiseksi kaikki hyvin, toivottavasti vielä myös kahden päivän ajan...

Summa summarum: tästä en osaa antaa arviota, koska omien hyvien kokemusten vastapainona on paljon isoja yleisiä ongelmia.