Vetten äärellä

Kiinassa kaikki on suurempaa, ilmeisesti flunsssatkin.

Niinpä blogisti on viimeisten 13 päivän aikana lähinnä kerännyt happea ja yrittänyt toipua äärimmäisen ärhäkästä lentsusta, joka ei tunnu erityisemmin välittävän edes kiinalaisen lääketieteen tehokkaimmista (ja kitkerimmistä, toim. huom.) flunssalääkkeistä.

Viimeisten tuntemusten perusteella taistelu saattaisi lähipäivien aikana olla kääntymässä viimein voitolliseksi, mutta se edellyttää ainakin muutaman lääkeampullin narauttamista ja nauttimista - tai siis pikemminkin kärsimistä.

Potemisen (ja olympialaisten katselun, joista lisää myöhemmässä päivityksessä) ohessa on hyvä hetki tehdä pieni matkapäivitys. Viimeisten viikkojen saavutuksiin kuuluu pari matkaa vesistöjen ääreen, ensin Hangzhouhun ja sitten Zhouzhuangiin.

Ensin mainittu on kiinalaisessa kulttuurissa tärkeä matkakohde. Sijaitseehan siellä 西湖 (Xihu, suom. Länsijärvi), noin 6,5 neliökilometrin kokoinen kauneudestaan tunnettu järvi, joka on nykyisellään myös Unescon maailmanperintökohde.

Järvi on toiminut kiinalaisen älymystön ja runoilijoiden innoittajana jo ainakin tuhatkunta vuotta. Muun muassa Song-dynastian aikainen kuuluisa runoilija Su Dongpo (1037-1101) vertasi järveä klassiseen kiinalaiskaunottareen Xi Zihin (Xi Shi) eräässä runossaan seuraavasti (tässä englanninkielinen käännös):

Ripping water shimmering on sunny day,
Misty mountains shrouded the rain;
Plain or gaily decked out like Xizi,
West Lake is always alluring.

Ihan tämänkaltaiseen herkistyksen tilaan en itse reissuni aikana päässyt, mutta onhan järvi ympäristöineen todella kaunis talviaikaankin - ei ihme, että alue oli paikallisille suuri ylpeydenaihe. Keväämmällä käydessä maisemat olisivat varmasti olleet vielä tätäkin näyttävämpiä.

Järven pohjoisrantaa.

Kaupunkia läheiseltä kukkulalta.

Hangzhoun keskusta ja Xihu Leifengin tornista.

Meditoimassa.

Illan vesi- ja valoshow.

Järven keskellä olevassa saaressa.

Ei hullumpi puutarha.

Hangzhoun kukkapuistossa.

Auringonlasku järvellä.

Jos oli Hangzhou kaunis suurkaupunki, niin kauheasti ei voinut maisemista valittaa Zhouzhuangissakaan, joka on pieni vesikaupunki vähän yli tunnin bussimatkan päässä Shanghaista.

Kaupunki on myös saanut Unescon maailmaperintöstatuksen, ja sitä kutsutaan liikanimellä "Kiinan Venetsia". Syy selvinnee seuraavista kuvista (mainittakoon tässä, että Kiinassa on aika monta Venetsiaa, jos paikallisilta kysytään - vesikaupunkien kesken käydään kovaa statusvääntöä).

Lautturi työssään.

Turistit kuvauspuuhissa.

Ruuhkaa väylällä.

Hienojen kanavamaisemien lisäksi kaupungista jäi mieleen muinaisen paikallisen suurmiehen herra Shenin asunto. Vaatimattoman sisäänkäynnin takaa paljastui labyrinttimainen rakennus, jossa oli vaatimattomasti toistasataa huonetta! Ei kaverilla ollut ilmeisesti pikkurahan puutetta...

Herra Shenin työhuone ja oikeassa reunassa teehuone.

Ja kuten kuvaan kuuluu, kunnon kiinalaisessa kaupungissa on oltava buddhalainen temppeli. Zhouzhúang ei pettänyt tässäkään suhteessa: Quanfun (全福, suom. täydellinen onni) temppeli oli paitsi nimensä myös ympäristönsä puolesta komea paikka päättää hieno päiväretki!

Quanfun temppeli.

Molempia kohteita voi suositella Shanghaihin saapuvalle turistille, jos kalenterissa on vähänkin ylimääräistä aikaa. Zhouzhuangin käy helposti päivässä läpi, ja Hangzhouhun suosittelen varaamaan pari päivää, ettei tarvitse hosua.